Idänsuhteiden museo Nootti
Idänsuhteiden museo Nootti avautuu yleisölle 15.2.2025. Museo rakennetaan Tampereen Hämeenpuistossa toimineen Lenin-museon tiloihin, jotka puolestaan sulkeutuvat yleisöltä 3.11.2024. Uuden museon verkkosivut avautuvat tähän osoitteeseen vuodenvaihteessa 2024–2025. Toistaiseksi täällä kerrotaan uuden museon synnystä, ideasta ja tulevaisuudesta.
Nootti tulee olemaan maan ainoa museo, joka kattaa idänsuhteidemme pitkän tarinan. Nootti on siis upouusi poliittisen historian museo, joka keskittyy ylirajaiseen historiaan: suomalaisten ja venäläisten suhteisiin, niin Neuvostoliittoon kuin nykypäivään. Museo toimii Tampereen työväentalolla, jossa ovat vierailleet idänpolitiikan napamiehet Leninistä Staliniin ja Kekkosesta Brežneviin. Ensi vuonna avautuva Nootti on asiantunteva, kriittinen, elämyksellinen ja ainutlaatuinen matkailukohde, joka tuntee Idän.
Suomen historia on monin tavoin sidoksissa Venäjän historiaan. Tämän päivän ymmärtäminen edellyttää poliittisen historian pitkien linjojen tuntemista. Nootissa tarkastellaan yli sadan vuoden ajanjaksoa, joka on täynnä kiinnostavia ja dramaattisia tapahtumia. Ylirajaisen historian tunteminen auttaa ymmärtämään Suomea, Venäjää ja maittemme välisiä suhteita. Työtä tehdään kriittisesti ja asiantuntevasti Tampereelta käsin: Nootti ei ole tehnyt eikä nykyisissä ulkopoliittisissa oloissa tee minkäänlaista yhteistyötä Venäjän valtion tai sen edustajien kanssa.
Nootti on osa Työväenmuseo Werstasta, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt valtakunnalliseksi vastuumuseoksi. Museoperhettä ylläpitää Työväen museoyhdistys ja toiminta-ajatuksemme kiteytyy sanapariin ”reilusti historiaa”. Tällä tarkoitamme museopalveluiden runsautta, rehtiä asennetta ja tasapainoisen menneisyyskuvan rakentamista. Teemme työtä yhdenvertaisen, solidaarisen ja kestävän yhteiskunnan hyväksi. Kohteissamme vieraili viime vuonna 85 000 museovierasta ja tällä hetkellä museossa työskentelee 31 ihmistä.
Reilusti historiaa -ajattelu tarkoittaa Nootissa ennen muuta neutraalia otetta ja tasapainoisen menneisyyskuvan rakentamista naapurimaiden vaikeasta perinnöstä. Idänsuhteiden historia, Neuvostoliitto ja Venäjä herättävät ristiriitaisia ja voimakkaita tunteita. Nootti nojaa asiantuntijatietoon ja ylirajaisiin näkökulmiin. Historian pyörässä asetumme menneisyyden uhrien, emme valtioiden ja sortokoneistojen puolelle. Yhteisen historian ajatuksena on kuvata suomalaisia ja venäläisiä samassa tarinassa eikä asettaa tavallisia ihmisiä vastakkain.
Nootin päänäyttelyä on valmisteltu jo toista vuotta. Näyttely alkaa Venäjän vallankumouksesta ja Suomen itsenäistymisestä, jolloin idänsuhteet saivat alkunsa. Kävijät voivat tutustua Neuvostoliiton ja Suomen kehitykseen, kanssakäymiseen sekä ihmiskohtaloihin molemmin puolin itärajaa yli sadan vuoden ajanjaksolla. Näyttely käsittelee maailmansotia, kylmää sotaa, idänkauppaa, Neuvostoliiton hajoamista ja Venäjän autoritaarista kehitystä. Esiin nousevat myös kansalaisten arkipäiväinen vuorovaikutus, demokratian kehitys ja kulttuurierot. Näyttely kattaa ajanjakson Suomen itsenäistymisestä aina Nato-aikaan saakka.
Lenin-museon kiehtova tarina
Vaikka Nootti avataan yleisölle talvella 2025, sen juuret ulottuvat joko vuoteen 1946 tai aina jouluun 1905 saakka. Lenin-museo aloitti toimintansa samoissa tiloissa toisen maailmansodan jälkeen. Museo syntyi Suomi–Neuvostoliitto-Seuran ja valvontakomission toiveesta, valtiovallan myötävaikutuksella. Paikan valinta johtui siitä, että Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensimmäisen kerran työväentalon luentosalissa joulukuussa 1905. Vastaavia muistin paikkoja perustettiin Leninin jalanjäljille eri puolille kommunistista Eurooppaa.
Tuolloin Lenin-museota todella tarvittiin, koska toisen maailmansodan häviäjiin lukeutuneen Suomen täytyi konkreettisesti osoittaa ulkopoliittisen suuntansa kääntyneen. Stalinin kuoltua museo sai aivan erityisen idänpoliittisen tehtävän. Neuvostoliiton politiikka nojasi leninismiin ja presidentti Kekkonen alkoi vedota siihen, miten itse Lenin oli vuonna 1917 tunnustanut Suomen itsenäisyyden. Tällä oikeuttamisella hän yritti kasvattaa maamme kansainvälistä liikkumatilaa kylmän sodan jakamassa maailmassa. Museosta kasvoi näin idänpolitiikan näyttämö, joka vaali kuvaa Leninistä Suomen ystävänä ja itsenäisyyden takuumiehenä. Suomessa tehtiin aktiivisesti Lenin-tutkimusta ja museossa vierailivat niin itänaapurin johtajat kuin neuvostoturistit, joille esiteltiin suomalaista Lenin-käsitystä. Lenin-museo on siis oleellinen osa idänpolitiikkamme tarinaa.
Ulkopoliittinen erityistehtävä menetti Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa tietysti merkityksensä. Museo loi nahkansa uudelleen ja kasvoi neuvostohistorian asiantuntijaksi. Tuolloin voitiin tehdä vaihtuvia näyttelyitä aiemmin vaietuista aiheista, järjestää erilaisia tapahtumia sekä nojata neuvostonostalgiaan. Suomi–Venäjä-Seura ei kuitenkaan saanut museon neuvostoaikana tehtyä päänäyttelyä uudistettua ja vuoden 2014 alussa Lenin-museon omistajayhteisönä aloitti Työväen museoyhdistys ry.
Tilojen peruskorjaus, näyttelyuudistus ja heikentynyt talous edellyttivät museofuusiota. Työväenmuseo Werstas piti puolestaan välttämättömänä sisältöjen ja näkökulman vaihtamista. Leninin henkilöön keskittyminen ei ollut asiakkaiden näkökulmasta perusteltua ja neuvostohistoriaan syvennyttiin kriittisestä näkökulmasta. Kesällä 2016 avatun ja yhä esillä olevan päänäyttelyn aihevalinnat nojasivat yleisötutkimukseen. Yleisön pyynnöstä huomioimme niin neuvostohuumorin ja -arjen, KGB:n, pakkotyön kuin toisinajattelijat. Näyttelyn tarinallisena lähtökohtana ei ollut enää Leninin syntymä vaan ensikohtaaminen Stalinin kanssa jouluna 1905.
Museon sisällä muuttui tuolloin oikeastaan kaikki paitsi nimi. Sitä ei vaihdettu, koska museo oli kansainvälisesti tunnettu ja erikoinen nimi houkutteli turisteja. Tampereella on läntisen maailman ainoa Lenin-museo, ainutlaatuinen muistin paikka. Olemassaolon nähtiin perustuvan Leninin käynteihin työväentalolla, vaikka vierailun merkitystä arvioitiin tietysti aivan toisin kuin neuvostovuosina. Näyttelyn uudistaminen muutti museon sisältöjä kuitenkin radikaalisti aiempaan verrattuna, kun pääpaino siirtyi Leninistä neuvostoajan historiaan. Sisältö perustui läntiseen historiantutkimukseen eikä museon uudistamiseen saatu ruplarahoitusta tai itänaapurin ohjeita. Vaikka aihepiiri on vaikea, uudistusta on kiitelty. Esimerkiksi viime vuonna tehdyn yleisötutkimuksen mukaan peräti 90 % kävijöistä katsoi, että nykyinen näyttely kuvaa historiaa tasapuolisesti.
Miksi uusi museo?
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan käänsi Suomen ulkopolitiikan linjan ja venäläinen yhteiskunta liukui sodan myötä entistäkin autoritaarisemmaksi. Suomen liittyminen Natoon ja itärajan sulkeminen kertovat aikojen muuttuneen dramaattisesti. Museon näyttelyssä oli ajateltu tarinan päättyvän Neuvostoliiton hajoamiseen, mutta alkoi näyttää yhä vahvemmin siltä, että neuvostoaikaa leimanneet vääryydet ovatkin tulleet takaisin.
Näyttelyn kaarta on jo täytynyt jatkaa 1990-luvun alusta 2020-luvulle, käsitellä esimerkiksi Ukrainan sotaa ja Venäjän valtiokehitystä. Vanha nimi vastaa kuitenkin yhä huonommin näitä uusia sisältöjä ja yleisön intressejä. Historiahan kiinnostaa ihmisiä, koska se auttaa meitä ymmärtämään tätä päivää. Neuvostoaikana suomalaisetkin joutuivat ymmärtämään leninismiä, mutta nyt huomio kiinnittyy Venäjällä muihin teemoihin. Leninin neuvosto-opeilla voi kovin rajallisesti selittää Putinin hirmuhallintoa ja idänsuhteiden tuoreimpia käänteitä.
Museon sisältö ei siis enää vastaa nimeä ja näyttelyuudistusten myötä ristiriita kasvaisi liian suureksi. Nimi ei saisi johtaa asiakkaita harhaan eikä herättää vääriä mielikuvia. Olemme varmoja siitä, että tässä ajassa todella tarvitaan idänsuhteiden historiaan syventyvää museota, mutta sitä on luontevampaa tehdä toisenlaisella nimellä. Uusi museo ei jatkossa painota vain neuvostoaikaa, eli Leninin aikakautta, vaan idänsuhteiden historiaa syntyy jatkuvasti lisää. Nootti tavoittaa paremmin uusia yleisöjä, vahvistaa museon asiantuntijaroolia ja tukee yhteisöllistä museotoimintaa.
Lenin-museo herätti arvostelua aina perustamisestaan lähtien ja sitä on kutsuttu Suomen vihatuimmaksi tai väärinymmärretyimmäksi museoksi. Ukrainan sodan aikana arvostelu ei ole kuitenkaan ratkaisevasti lisääntynyt, eivätkä museon rahoittajat tai poliittiset päättäjät ole esittäneet minkäänlaisia suoria tai verhottuja toiveita nimen muuttamisesta. Ratkaisu Lenin-museon sulkemisesta ja Nootin avaamisesta onkin tehty puhtaasti museolähtöisesti. Perustamme samoihin tiloihin uuden museon ja rakennamme kokonaan uuden näyttelyn, joka palvelee paremmin muun muassa koululaisryhmiä, herättää vähemmän ennakkoluuloja ja mahdollistaa uusia kumppanuuksia.
Lenin-museon 78 vuotta kantanut tarina päättyy syksyllä 2024, jotta Idänsuhteiden museo Nootti voi aloittaa työnsä helmikuussa 2025. Uuden museon taustalla on kuitenkin sama organisaatio, arvot, kokoelmat sekä asiantuntijoita, jotka ovat jo vuosikymmenen ajan hoitaneet Lenin-museota. Luotamme siihen, että uudistettu museo tuo mukanaan entistä enemmän asiakkaita ja museon tehtävä Idän asiantuntijana vahvistuu.
Tervetuloa tutustumaan Noottiin 15.2.2025 alkaen!